Muisto läheisestä

Kierrätyspajassa ompelin tyynyn, joka on tehty punaisen huovutetun villatakin takakappaleesta ja etukappaleen osasta. Toinen puoli on isoäidinneliöitä.

 

 Isoäidinneliöt eivät ole minun tekemiäni, vaan kesällä edesmennyt isoanoppini oli virkannut niitä jokusen kymmenen. Sain neliöt itselleni ja yhdistin ne perintölangoilla toisiinsa.

Toiselle puolelle jäi näkyviin ikävä sauma. Se piti saada piiloon ylijääneillä isoäidinneliöillä, mutta se ei näyttänyt tarpeeksi kivalta. Yksi neliö pujahti taskuun.

Neliöiden sijaan virkkasin VMS blogin ohjeen mukaan sydämiä. Elementit näyttivät liian irtonaisilta ja kokonaisuus on rauhaton.

Kirjoin mustalla langalla koristeet toisiinsa yhteen. Ajatuksenani oli kaksi leijaa, jotka seikkailevat tyynyn toisella puolella. Kesällä tyyny matkustaa mökille, isoanopin virkkaaman isoäidinneliöpeiton viereen.

Kirjailija Riikka Ala-Harjaa lainaten: 

"Jäisi ihmisestä jotain jäljelle, jäisi ainakin kuva. Värit jäisivät."

Hihoista säärystimet

Tämän vuoden ensimmäisellä kerralla pohdittiin, mitä tehtäisiin huovutetuista villavaatteista. Päädyin tekemään villapaidan pienellä twistillä ja hihoista tossut. Seuraavalla kerralla suunnitelmat olivat muuttuneet, hihoista tulee säärystimet ja punaisesta villatakista tulee isoäidinneliötyyny. Todennäköisesti en tee villapaitaa, mutta saas nähdä :)

 

Pahoittelut huonoista kuvista, mutta tammikuun iltana ei ole tarpeeksi valoa kännykkäkamerakuville. Musta möntti on siis tummansininen villatakki ja punaiset hihat näkyvätkin kuvassa hyvin. Kuvassa suunnittelin minkälainen yläosa säärystimiin tulee, käytänkö villatakin nappilistaa vai jotain muuta? Yläreunaan on huoliteltava, siinä on ruma leikkauskohta ja käytössä se saattaa purkaantua.

 

Enpäs käyttänytkään nappilistaa, vaan villatakin resorin kaksinkertaisena. Aluksi kiinnitin sen nuppineuloilla ennen leikkaamista, jotta lopputuloksesta tulee siisti. Tulin tälle kerralle hieman myöhässä, joten resorin kiinnittäminen säärystimiin jää seuraavaksi kerraksi. Ompeleminen on tehtävä käsin, sillä saumasta tulee kohtalaisen paksu. Toivottavasti seuraavassa postauksessa on jo näyttää jotain valmista.

Kierrätyspajan huovutusmateriaalit

Kierrätyspajassa huovutetaan villapaitoja ja villavaatteita pesukoneessa. Huovutuksen jälkeen niistä tehdään uusia tuotteita. Villavaatteessa pitää olla villaa vähintään yli 50%, jotta se huopuisi.

Kävin kirpparilla ja tässä on ostosreissun tulokset:

Kaksi miesten vaatekappaletta, neuletakissa lukee "pure new lamb wool" ja villapaita on villasekoitetta. Punaisessa naisten villatakissa ei lukenut mitään materiaalista, mutta se tuntui aika karkealta villalta. Näitä yhdistelemällä tulee varmaan aika kiva villapaita.

Olen aikoinaan virkannut sukkalangasta salomoninsolmuilla tuubihuivin, jota ei ole tullut käytettyä. Se on kanssa tummansininen ja aika karkeaa villalankaa. Miltähän mahtaa näyttää huovutetut salomoninsolmut?

Jännitetään miten villavaatteet huopuvat vai menenkö seuraavalle kirppiskierrokselle ;)

Ai niin, sain Prymiltä uuden kaapelin :) Hienoa toimintaa!

Kudottu kaulahuivi

Kasvivärjätyistä langoista kudottu kaulahuivi on ollut hyvän aikaa valmiina ja sitä on käytetty jonkinverran. Vaakatasossa olevat raidat ovat lupiinia. Muuten se on kudottu harmaalla langalla, joka on värjätty sipulilla. Hapsut on letitetty. Huivi on todellisuudessa hieman vaaleampi kuin kuvassa. Talvella valo ei meinaa riittää valokuvaamiseen.

Sattumusten summa - peitto

Matkalla töihin virkkasin koko viime loppukevään ja kesän isoäidinneliöitä. Päivässä ehti virkata noin kaksi neliötä, yhden kumpaakin suuntaan. Yleensä aamukiireessä tuli kaapattua jämälankalaatikosta lankakeriä mukaan ja junassa ihmeteltiin sattumusten summia. No, kaikki väriyhdistelmät ei mielestäni sopinut yhteen, mutta niillä mentiin mitä oli mukana. 



Työmatkan vaihduttua julkisesta liikenteestä vähemmän ympäristöystävälliseen suuntaan jatkoin neliöiden virkkaamista illalla kotona. Tarkoitus oli käyttää kaikki 7 veljestä - langat, valitettavasti niitä jäi vielä nurkkiin lojumaan peiton valmistuttua. Neliöitä tuli lopulta yli 70 kpl, lähemmäs 80 kpl. Peitosta tuli niin iso, että se käy melkein paripeitosta. Anoppi oli pyytänyt minulta muutama vuosi sitten isoäidinneliöpeittoa, joten hän sai kuvan peiton joululahjaksi. Seuraava peitto on jo suunnitteilla, ehkä ei enää isoäidinneliöitä...

Kierrätysmateriaalit muuttuvat koruiksi vai joksikin muuksi?

Kasvivärjäilyjen jälkeen teemana oli tehdä koruja erilaisista kierrätysmateriaaleista, mutta käsissäni syntyi kaikkea muuta kuin koruja. Kierrätyspaja jatkuu vuoden vaihteen jälkeen virttyneiden villavaatteiden muokkaamisella uusiksi käyttöesineiksi, nyt pitäisi vain ehtiä kirppikselle hamstraamaan muutamia villapaitoja.

Sairaslomallani nostaessa teepannua bambuinen kahva rasahti rikki, onneksi sentään pannu pysyi ehjänä! Nähtävästi meillä on hieman kuiva sisäilma bambukahvoille. Muutamia vuosia sitten olin kokeillut pesukoneessa villapallojen huovuttamista ja ne ovat lojuneet kaapin perällä ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa. Päätin ennakkoluulottomasti Näpsässä yhdistää teepannun ja huopapallot toisiinsa, vaikka todennäköisesti yhdistelmä ei ole kovin käytännöllinen. Kuvassa oleva Oolong-teepakkaus on suosikkiteetäni, sitä on ihana nautiskella kylminä talvi-iltoina. Oolong sijoittuu vihreän ja mustan teen välille, se on vähemmän prosessoitua kuin musta tee, mutta enemmän valmistettua kuin vihreä tee.

Sain kolme metallista greyhoundin päätä esittävää esinettä, joiden alkuperäistä käyttötarkoitusta ei tiedetä. Ne ovat onttoja sisältä ja toinen pääty on hieman kaareva. Porasin esineisiin pienen reiän, johon pujotin avainkaulanauhojen lukitussysteemin. Lisäsin koristeeksi helmiä ja sovittelin myös erilaisia huopapaloja rusetiksi, nauhoiksi. Tuumaustauon jälkeen totesin avaimenperien olevan tarpeeksi näyttäviä ilman hörhelöitä ja purin helmikokeilut pois. Englanninvinttikoira-avaimenperät päätyivät joululahjapakettiin ja käsittääkseni niistä pidettiin kovasti. 

Tapaninpäivänä loin silmukoita Knit pro puikoille ja  -kaapelille. Silmukoiden luonti loppui lyhyeen:

Että suututti! Ihan uusi kaapeli ja heti poikki. Kaapelissa täytyy olla valmistusvika, kun noin helposti antoi periksi. Lähetin valitusviestin maahantuojalle, koska en muista mistä olen kaapelin ostanut. Toivottavasti vastaavat minulle. Mielestäni kaapelin pitäisi kestää hieman enemmän käyttökertoja kuin silmukoiden luomisen verran. Aloitin sitten neulomaan Roosa Nauha Sukkaohjekuvaston Kukkaniitty -sukkia.

Kudonnan opettelua

Vietin vapaapäivän käsityökeskuksella opettelemassa kudontaa. Kudonta tuntui ihan mukavalta, hieman se otti hartioihin ja sormiin. Kudonnassa haasteellisinta oli pitää tiheys tasaisen harvana ja loimet kankaan siirtämisen jälkeen oikealla kireydellä.

Teen vain kaulaliinaan kumpaakin päätyyn raidat, muuten siitä tulee yksivärinen. Ensimmäinen raita on värjätty lupiinilla, sitten tulee marja-aroniaa, kiventieraa ja taas marja-aronialla värjättyä lankaa, kun taas yksivärinen osuus on harmaata lankaa värjättynä sipulilla. Kerran jälkeen voisin jopa kuvitella kutovani myös jotain muuta - maton, laudeliinan?

 En saanut kerralla huivia tehtyä, joten ensi viikolla on tiedossa kudontaa.

Illalla oli vuorossa kierrätyskorupaja. Uuden tekniikan opettelu oli niin väsyttävää ettei luovuuteni kukkinut kierrätyspajassa. Toisaalta olin unohtanut osan keräämäni materiaalin kotiin, mukanani oli vain karttakirja ja kolme nikkelöityä greyhound-korua. Korut varmaan muuttuu avaimenperäksi, karttakirjalle en keksinyt työpajassa käyttöä. Ensi kerralle pitäisi hankkia villavaatteita huovuttamista varten.