Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Hui hai - Vegaanihai


Paperikurssin isompi työ oli paperimassaveistos, jonka sisällä on tukirakenteena kanaverkko. Verkko peitettiin sanomalehtisuikaleilla ja loppumuotoilu tehtiin paperimassalla. Viimeistely akryylimaaleilla maalaten.


Massaa lisättiin osissa ja välillä työn piti antaa kuivua. Paperimassa kuivuu hitaasti ja se on herkkää kolhuille. Hai pääsi kuivumaan kangaspuiden yläosan päälle, jotta evä ei saisi kolhuja ja alaosa haista kuivuisi.


Valmiin hain pohjan maalasin harmaaksi. Evien kärjet värjäsin esikuvan mustapilkkahain mukaan mustakärkiseksi. Olen ollut onnekas ja nähnyt musta- ja valkopilkkahaita Similanin saaristossa Thaimaassa sukelluksilla.


Pohjamaalin kuivuttua hai sai ylleen liukuvärjätylle siniselle pohjalle isoja keltaisia ja punaisia kukkia. Hain nimeksi tuli Vegaanihai. Tarkoittaen, että se ei syö pinnalla olevia uimareita. Luonnossa mustapilkkahait eivät ole yleensä vaarallisia ihmisille. Tulevaisuudessa voisin tehdä paperimassaveistoksia, sillä verrattuna keramiikkaan paperimassa on paljon armollisempi materiaali.

torstai 19. marraskuuta 2015

Paperin valmistusta

Paperiviira, irtokehys ja alaosa, jossa on verkko.
Kahtena viimeisenä kertana on ollut paperin valmistuksen vuoro. Aluksi valmistettiin kierrätyslistasta ja metalliverkosta nitomalla viirat. En tehnyt viiraa, sillä käytin valmista viiraa. Viiralla siis nostetaan altaasta paperimassaa, joka jää viiran verkkoon kiinni ja tästä syntyy valmistettava paperiarkki.

Valmistetuissa viiroissa oli vain yksiosa, jolloin paperiarkin rajaamisen tehdään viirojen reunat teippaamalla ja paperimassaa pitää puhdistaa verkosta pois. Tällöin arkin reunoista tulee luonnolliset ja pehmeät. Yleensä viiroissa on verkko-osa ja irtokehys, joka rajaa paperiarkin halutun malliseksi. Irtokehystä käyttämällä paperiarkin reunoista tulee siistit ja suorat. Käyttämäni viira on jälkimmäisen kuvauksen mukainen.  



Käsityökoululainen on nostanut viiran massasta.
Paperin valmistamisen perusteet oppii nopeasti ja helposti. Paperin tekemisen jatko-opinnot ovatkin jo toinen juttu, sillä paperi mahdollistaa vaikka mihin! Paperia voi valmistaa oljesta, hamppukuidusta, villasta, puuvillasta, pellavasta, kopiopaperista, kierrätyspaperista, vanhoista vaatteista (luonnonkuituisista), post-it-lapuista, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Näpsässä valmistettiin paperia kopio- ja kierrätyspaperista sekä oljesta. Hyvät ohjeet paperin valmistukseen löytyvät esimerkiksi Serlachius-museoiden nettisivuilta. Gustaf-museolla pidetään tilauksesta myös paperipajoja, joissa opetellaan paperiarkin tekemistä ja sen koristelemista paperimassalla.

 

Liian paksu paperiarkki eli vettä oli liian vähän suhteessa massaan.
Käsityökoulussa paperi jauhettiin blenderin sijaan sauvasekoittimella, mutta tehosekoittimella saa paljon nopeammin ja tehokkaammin paperimassan pieneksi silpuksi. Ammattipaperintekijät käyttävät tässä työvaiheessa hollanteria eli kuitujen jauhinlaitetta. Hollanteri keksittiin 1600 -luvulla Alankomaissa lumppujen jauhamiseen paperin valmistusta varten. Minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää toisaalla hollanteria, mutta minua peloteltiin sen siivoamisen hankaluudesta.   Paperimassassa paperin ja veden suhde tulee olla oikea, jotta massa ei ole liian paksua tai ohutta. Paksusta massasta tulee tönkköjä arkkeja ja massa valuu viirsta pois. Ohutta massaa on vaikea käsitellä ja sitä on vaikeaa irroittaa viirasta pois. Paperimasshan ohenee sitä mukaan, kun arkkeja valmistuu. Paperimassan ja veden suhde on silloin oikea, kun massa pysyy vaivattomasti viiran verkossa ja ei näytä kovin paksulta.

Olkipaperia.
Ensimmäisellä kerralla tein pelkkää olkipaperia eli massassa oli olkea, perunajauhoa sidosaineena sekä vettä. Oljet jämähtivät viiran verkkoon kiinni, eikä viiran ahkeralla kuivauksella ollut asiaan vaikutusta. Lopulta opettaja sai kopauttamalla viiraa pöytää vasten oljet irtoamaan viirasta. Ihme ja kumma olkipaperi säilyi ehjänä! Olkia liotettiin aluksi viikko vedessä ja sen jälkeen keitettin päivä ennen kuin masasta saattoi tehdä paperia.

Seuraavalla kerralla tein kierrätyspaperimassasta muutamia kerroksia päällekäin ja lopuksi lisäsin ohuen olkikerroksen koristeeksi. Märät paperiarkit näyttivät oikein kivoilta, paremmalta kuin pelkkä olkipaperi. Lisäksi kokeilin vesileimatekniikkaa eli muotoilin rautalangasta kuvioita. Laitoin kuviot puulevylle ja päälle kumosin paperiarkin. Roiskutin arkin päälle punaisia pigmenttiläiskiä, saas nähdä miten onnistui!
 
Paperin valmistus on hauskaa, mutta aika pikkutarkkaa puuhaa. Tekemisen aikana massan ohenemista pitää tarkkailla, hätäileminen ei sovi paperin tekoon. Arkkiin tulee helposti reikiä, jos ei keskity tekemiseen. Lopputöissä pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota ettei massaa joudu viemäreihin, sillä se tukkii ne. Välineet pitää pestä huolellisesti ja monelta kantilta. Kuivuva massa tukkii viiran tehden siitä käyttökelvottoman pidemmän ajan kuluessa. Huolellisuudella paperin tekeminen ja lopputyöt sujuvat parhaiten. Tämä olikin minulle viimeinen kerta käsityökoulua ennen joululomaa. Seuraavana vuonna koulu alkaa paperimassaveistoksilla ja kirjan kovertamisella.









keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ilmapalloja ja liimaa


Vuodenajasta ei olla erehdytty, vaikka vesi-ilmapalloja täyttelin paperikurssin aloittajaiseksi. Muut täyttivät isoja ilmapalloja ihan ilmalla, mutta minä valitsin veden pallojen sisällöksi. Tämän jälkeen pääsin tuorekelmun, liiman ja paperinarun kimppuun. Ilmapalloista tehtiin paperinarupalloja.


Välivaiheista ei ole kuvia, sillä työ oli sen verran sotkuista etten halunnut sotkea puhelinta. Jätin pallot kuivumaan ja seuraavaksi kerraksi pitäisi löytää 12 lampun valosarja. Muut käsityökoululaiset tekivät hieman isompia palloja.