sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kierrätysmateriaalit muuttuvat koruiksi vai joksikin muuksi?

Kasvivärjäilyjen jälkeen teemana oli tehdä koruja erilaisista kierrätysmateriaaleista, mutta käsissäni syntyi kaikkea muuta kuin koruja. Kierrätyspaja jatkuu vuoden vaihteen jälkeen virttyneiden villavaatteiden muokkaamisella uusiksi käyttöesineiksi, nyt pitäisi vain ehtiä kirppikselle hamstraamaan muutamia villapaitoja.


Sairaslomallani nostaessa teepannua bambuinen kahva rasahti rikki, onneksi sentään pannu pysyi ehjänä! Nähtävästi meillä on hieman kuiva sisäilma bambukahvoille. Muutamia vuosia sitten olin kokeillut pesukoneessa villapallojen huovuttamista ja ne ovat lojuneet kaapin perällä ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa. Päätin ennakkoluulottomasti Näpsässä yhdistää teepannun ja huopapallot toisiinsa, vaikka todennäköisesti yhdistelmä ei ole kovin käytännöllinen. Kuvassa oleva Oolong-teepakkaus on suosikkiteetäni, sitä on ihana nautiskella kylminä talvi-iltoina. Oolong sijoittuu vihreän ja mustan teen välille, se on vähemmän prosessoitua kuin musta tee, mutta enemmän valmistettua kuin vihreä tee.



Sain kolme metallista greyhoundin päätä esittävää esinettä, joiden alkuperäistä käyttötarkoitusta ei tiedetä. Ne ovat onttoja sisältä ja toinen pääty on hieman kaareva. Porasin esineisiin pienen reiän, johon pujotin avainkaulanauhojen lukitussysteemin. Lisäsin koristeeksi helmiä ja sovittelin myös erilaisia huopapaloja rusetiksi, nauhoiksi. Tuumaustauon jälkeen totesin avaimenperien olevan tarpeeksi näyttäviä ilman hörhelöitä ja purin helmikokeilut pois. Englanninvinttikoira-avaimenperät päätyivät joululahjapakettiin ja käsittääkseni niistä pidettiin kovasti. 

Tapaninpäivänä loin silmukoita Knit pro puikoille ja  -kaapelille. Silmukoiden luonti loppui lyhyeen:

Että suututti! Ihan uusi kaapeli ja heti poikki. Kaapelissa täytyy olla valmistusvika, kun noin helposti antoi periksi. Lähetin valitusviestin maahantuojalle, koska en muista mistä olen kaapelin ostanut. Toivottavasti vastaavat minulle. Mielestäni kaapelin pitäisi kestää hieman enemmän käyttökertoja kuin silmukoiden luomisen verran. Aloitin sitten neulomaan Roosa Nauha Sukkaohjekuvaston Kukkaniitty -sukkia.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kudonnan opettelua


Vietin vapaapäivän käsityökeskuksella opettelemassa kudontaa. Kudonta tuntui ihan mukavalta, hieman se otti hartioihin ja sormiin. Kudonnassa haasteellisinta oli pitää tiheys tasaisen harvana ja loimet kankaan siirtämisen jälkeen oikealla kireydellä.

Teen vain kaulaliinaan kumpaakin päätyyn raidat, muuten siitä tulee yksivärinen. Ensimmäinen raita on värjätty lupiinilla, sitten tulee marja-aroniaa, kiventieraa ja taas marja-aronialla värjättyä lankaa, kun taas yksivärinen osuus on harmaata lankaa värjättynä sipulilla. Kerran jälkeen voisin jopa kuvitella kutovani myös jotain muuta - maton, laudeliinan?

 En saanut kerralla huivia tehtyä, joten ensi viikolla on tiedossa kudontaa.




Illalla oli vuorossa kierrätyskorupaja. Uuden tekniikan opettelu oli niin väsyttävää ettei luovuuteni kukkinut kierrätyspajassa. Toisaalta olin unohtanut osan keräämäni materiaalin kotiin, mukanani oli vain karttakirja ja kolme nikkelöityä greyhound-korua. Korut varmaan muuttuu avaimenperäksi, karttakirjalle en keksinyt työpajassa käyttöä. Ensi kerralle pitäisi hankkia villavaatteita huovuttamista varten.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Lankakarttoja viimeisellä kerralla


Kasvivärjäyskurssin viimeisellä kerralla teimme värjätyistä langoista lankakarttoja. Langoista tuli kelta-vihreäsävytteisiä, mutta myös muutama sinisävytteinen lanka mahtui mukaan. Käsittääkseni sinertävät ja punaiset sävyt ovat vaikempia saada kasviväreistä aikaiseksi.

Loppujen lopuksi kasvivärjäys oli ihan hauskaa. Pitänee tulevaisuudessa muistaa, jos on jollekin kasville allerginen, sitä ei sovi käyttää myöskään värjäyksessä. Tulin muutaman kerran kotiin kädet punaisena ja kutiavana.


Kuvassa on Suomivilla-langat värjäyttynä. Tästä kokeilusta opin sen ettei tummia lankoja kannata vieroksua värjäyksessä, sillä lopputulos voi olla ihan hyvä. Tummilla, keskiharmailla langoilla saa enemmän sävyjä aikaiseksi kuin vain pelkästään valkoisella langalla. Asteittaisen kuumentamisen kanssa täytyy olla hyvin tarkka ettei langat huovu, sillä yksi keristä oli hieman huopunut.

Seuraavaksi Näpsässä alkaa kierrätysteema. Pitäisi löytää jostain villavaatteita huovutettavaksi ja pikku romua, mistä voi tehdä koruja. Minulla on kasassa yksi villahuivi, norsukoru, avainkaulanauha, huopapalloja. Pitänee penkoa varastoja seuraavien vapaiden aikana.

torstai 9. lokakuuta 2014

Uusi syyshuivi


Ihana Nurmilintu -huivi pääsi heti puikoille, kun bongasin pitsihuivin syyskuussa käsityöblogeista. Vaihdoin ohjeen suosituslangan Aade Lõng Artistic 8/2 siniturkoosiin lankaan. Neulontaohjetta oli helppo seurata ja neulonta sujui joutuisasti, mutta alussa ja lopussa piti olla tarkkana kavennusten ja lisäysten kanssa. Pitsiosiota oli hauska neuloa, koska siinä ei ole yhtään nurjaa silmukkaa.

Huivin valmistuttua hieman epäilin huvin käytettävyyttä muotonsa vuoksi. Onneksi epäilyt osoittautuivat turhaksi Nurmilintu -huivi asettuu kauniisti kaulalle, kunhan oppii käyttämään sitä. 100% villahuivi on vielä aika karkea, mutta käytössä siitä tulee unenomaisen pehmeä ja lämmin.


 "Koivun oksalle kotosi, havun alle majasi, kalliolle kartanosi.."

Yllä olevan säkeen löysin SKS:n SKVR - tietokannasta, mutta minulle tutumpi muoto on "Tee pellolle pesäsi, kalliolle kartanosi, koivunoksalle kotisi, lepistöhön sijasi..". Rakkaasta kehtolaulusta on olemassa monia kauniita versioita, joista jokainen saa valita mieleisensä.



torstai 2. lokakuuta 2014

Langan värjäilyä


Mitäpä ei tekisi käsitöiden eteen, kuten vyyhteää valmiin kerän vyyhdille, jotta voisi kohta keriä sen taas takaisin kerälle. Kaikki tämä vaiva sen tähden, että saimme värjätä myös omia lankoja käsityökoulussa. Minulla oli mukana 3 kerää Suomivilla-lankaa: valkoista, harmaata ja ruskeanharmaata. Tarkoitukseni oli värjätä vaahteralla, kävyllä ja marja-aronialla, mutta suunnitelmat muuttuivat matkalla.

Epäonnistunut kokeilu
Kesällä luin Luonnonvärjäys –kirjasta, että vaahteran lehdistä saa keltaista väriä. Tästä innostuneena kerättiin keskikesällä vaahteran lehtiä omasta puusta ja kuivattiin värjäyksiä varten. Nyt syksyllä lehdet laitettiin veteen porisemaan ja puolen tunnin jälkeen lehdet eivät olleet päästäneet väriä keitinveteen. Olisiko lehtiä pitänyt liottaa yön yli? Lopulta vaahteran lehdet siivilöitiin pois ja tilalle laitettiin maitohorsmaa. Tähän liemeen upotin valkoisen lankavyyhtini, josta tuli heleän keltainen. 

Muissa värjäyspadoissa oli käpyjä ja marja-aroniaa. Luulin laittaneeni ruskeaan kuusenkäpy-väriliemeen vaaleanruskean lankani, mutta myöhemmin lankani löytyi alunavedestä lillumasta. Oho hups. Se laitettiin päivän viimeiseen väriliemipataan, jossa oli nokkosta. Nokkonen värjää siis vihreäksi. Tummin lankavyyhti päätyi marja-aronia pataan, koska marjat värjäävät voimakkaasti. Huuhteluvaiheessa vyyhti näytti melkein mustalta ja kuivuessaan väri muuttui siniseen vivahtavaksi. Langat jäivät käsityökoululle kuivamaan.

Loimet luotuna kangaspuussa
Yhteisesti värjätyistä langoista pitäisi kutoa syksyn aikana kaulaliina. En ole aikaisemmin kutonut, mutta vitsailin teoriassa osaavani kutoa. Olen tutustunut työni puolesta kudontaan liittyviin työvälineisiin ja kudonnan tekniikkaan. No, ehkäpä teoria ja käytäntö ei ole sama asia. Ennen kudonnan aloittamista pitäisi suunnitella kudontamalli, raitaa vai ruutua? Sidoksena on perinteinen palttina. En halua tasaruutuja, vaan kevyttä modernia, graafista tyyliä tai voisin myös käyttää vanhaa perinteistä kudontamallia.


Saimme edelliskerralla värjätyt huivit takaisin. Minun huivista tuli keijukaishuivi eli hennon keltavihreä.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Silkkihuivin värjäystä pietaryrtillä


Pietaryrttejä keitetään tunti, jotta väriaine irtoaa veteen.
Ensimmäinen vuoteni Aiku Näpsä –käsityökoulussa käynnistyi luonnonväreillä värjäyksellä. Kesällä kerättiin kasveja, jotka kuivatettiin syksyn keitoksia varten. Näpsän alkaessa käsityökoululaisilla oli kuivattuna mm. pietaryrttiä, sipulia, marja-aroniaa, kiventieraa, maitohorsmaa, vaahteraa, porkkanan naatteja. Värjäysjaksossa värjätään villalankoja ja silkkihuiveja.

Sillkihuivien puretusta alunalla.
Olin tälläkin kerralla mukana lähinnä katseluoppilaana kyynersauvojen ja nostokiellon tähden. Edellisellä kerralla värjäsimme lankoja, mutta nyt oli vuorossa silkkihuivien värjäystä. Valitsin vihreän sävyn, jota saatiin pietaryrtistä. Kasvit porisivat padassa noin tunnin, jonka jälkeen pietaryrtit siivilöidään pois kattilasta. Ennen värjäystä huivi pestään, kuumennetaan asteittain sekä puretetaan alunavedessä. Värjäyspadassa huivi on noin tunnin verran. Langat ja huivit värjätään samalla tavoin, paitsi huiveja täytyy painella pinnan alle keittämisen ajan, ettei huivi värjäänny epätasaisesti.

Silkkihuivien värjäystä pietaryrtillä
Värjäämisen jälkeen huivi huuhdellaan aluksi kuusikymmentä asteisessa vedessä ja sen jälkeen kädenlämpöisessä vedessä. Huuhtelua jatketaan niin kauan kunnes huivista ei enää irtoa väriä. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun värjäsin luonnonväreillä. Suunnittelin jo kokeilevani seuraavana kesänä mökillä värjäystä tuoreista kasveista ja ulkotiloissa, sillä kasveista ja alunasta irtoaa keittäessä vahvat tuoksut.   Löysin myös kauan marinoituneet Kool-Aid-mehujauhepussit, ehkä kokeilen myös niillä värjäämistä. 

Kannattaa vierailla Päivi Hintsasen Coloria - verkkosivustolla. Sivusto kertoo väreistä. Niiden fyysisista ominaisuuksista, historiasta, kulttuurisista yhteyksistä ja lisäksi paneudutaan käytännön asioihin. Mielenkiintoista luettavaa, värienmaailma on paljon monimutkaisempi kuin voisi luulla. Tiesittekö mistä tulee egyptinruskea-nimitys?
 

torstai 18. syyskuuta 2014

Ensimmäinen lukuvuosi käynnistyy


Käsityöharrastukseni alkoi n. kahdeksan vuotta sitten neulomisen opettelulla ja seuraavana vuonna vuorossa oli virkkaus. Matkan varrella olen opetellut satunnaisia lankatekniikoita, mutta neulon tai virkkaan lähes päivittäin mm. sukkia, huiveja, villapaitoja, peittoja. Aiku Näpsään lähdin mukaan, koska haluan oppia uusia tekniikoita, kehittää osaamistani. Haluan tutustua myös entistä paremmin suomalaiseen käsityöperinteeseen. Taustani on kuvataiteissa, kansaperinteessä, historiassa ja museologiassa.

Blogissani keskityn lähinnä Näpsä - käsityökoulussa tehtyihin tekniikoihin ja tuotteisiin, mutta saatan myös välillä blogata muistakin käsityö- ja taideaiheista. Ensimmäinen Näpsä-lukuvuosi käynnistyy luonnonväreillä värjäämisellä, joka on seuraavan postauksen aihe.