Isoäidinneliöt eivät ole minun tekemiäni, vaan kesällä edesmennyt isoanoppini oli virkannut niitä jokusen kymmenen. Sain neliöt itselleni ja yhdistin ne perintölangoilla toisiinsa.
Toiselle puolelle jäi näkyviin ikävä sauma. Se piti saada piiloon ylijääneillä isoäidinneliöillä, mutta se ei näyttänyt tarpeeksi kivalta. Yksi neliö pujahti taskuun.
Neliöiden sijaan virkkasin VMS blogin ohjeen mukaan sydämiä. Elementit näyttivät liian irtonaisilta ja kokonaisuus on rauhaton.
Kirjoin mustalla langalla koristeet toisiinsa yhteen. Ajatuksenani oli kaksi leijaa, jotka seikkailevat tyynyn toisella puolella. Kesällä tyyny matkustaa mökille, isoanopin virkkaaman isoäidinneliöpeiton viereen.
Kirjailija Riikka Ala-Harjaa lainaten:
"Jäisi ihmisestä jotain jäljelle, jäisi ainakin kuva. Värit jäisivät."
