Pipo pakkasille

Virkkasin 7 veljestä jämistä ja Impivaara-langasta itselleni pipon. Ohjeeksi valikoitui nopeasti valmistuva Myboshin Suita-malli. Pipo valmistui yhdessä illassa ja lopputulos tuntui olevan kuitenkin liian ohut tai reikäinen näille pakkasille. Keksin virkata pipoon joustinneulevuorin sisäpuolelle.  

Lopputulos on sopivan paksu ja toivottavasti tarpeeksi lämmin. Virkatuista pipoista tulee helposti joko liian löysiä ja eivät pysy hyvin päässä. Malli on sopiva päähän ja tarpeeksi napakka eli näitä voisi tehdä muutaman muunkin eri värityksellä.

Sitruunahedelmän tuoksuinen kranssi

Aikaisemmin syksyllä sain aikaiseksi pelkän pajurungon luonnonmateriaalikranssia varten. Sen jälkeen pohja on pyörinyt parvekkeella, olohuoneessa, sukulaislasten kädessä ja sille on naurettu kippurassa. Olihan se vähän surkean oloinen.

Syksyn mittaan keräsin lehtikuusen käpyjä kranssia varten. Tänä viikonloppuna vihdoin iski inspiraatio tehdä käpykranssi valmiiksi. Yritin aluksi kiinnittää käpyjä ohueen pohjaan rautalangalla, mutta kärsivällisyys ei riittänyt langan kanssa värkkäämiseen. Päätin lähteä ostamaan kuumaliimatarvikkeita, mutta ostosmatkalla tapasin tutun ja minut houkuteltiin metsään luonnonrauhaan. Metsästä tarttui mukaan vähän aikaa sitten kaadetun siperian- ja palsamipihdan risteytyspuun havuja. Ne ovat paljon pehmeämpiä kuin kuusenhavut ja tuoksu on kuin sitruunahedelmältä. Siperian- ja palsamipihdan risteymäpuu kasvaa kuulemma nopeasti. 

Havuissa on huumaava tuoksu.

Havut kiinnitin kuuliaisesti rautalangalla ja muutamat oksat liimasin kuumaliimalla. Kävyt liimasin havujen päälle, kun sormet eivät kestä rautalankaa. En tiedä kestääkö kuumaliima sääolosuhteita, mutta sambakarnevaaleilla liimaukset ovat tähän mennessä kestäneet jopa sadetta. Lopuksi vein kranssin koristamaan sukuhautaa, koska itselläni ei ole sille käyttöä. Ehkäpä teen vielä styroxkranssipohjaan liimaamalla käpykranssin jouluksi.

Sattumusten summa - peitto

Matkalla töihin virkkasin koko viime loppukevään ja kesän isoäidinneliöitä. Päivässä ehti virkata noin kaksi neliötä, yhden kumpaakin suuntaan. Yleensä aamukiireessä tuli kaapattua jämälankalaatikosta lankakeriä mukaan ja junassa ihmeteltiin sattumusten summia. No, kaikki väriyhdistelmät ei mielestäni sopinut yhteen, mutta niillä mentiin mitä oli mukana. 



Työmatkan vaihduttua julkisesta liikenteestä vähemmän ympäristöystävälliseen suuntaan jatkoin neliöiden virkkaamista illalla kotona. Tarkoitus oli käyttää kaikki 7 veljestä - langat, valitettavasti niitä jäi vielä nurkkiin lojumaan peiton valmistuttua. Neliöitä tuli lopulta yli 70 kpl, lähemmäs 80 kpl. Peitosta tuli niin iso, että se käy melkein paripeitosta. Anoppi oli pyytänyt minulta muutama vuosi sitten isoäidinneliöpeittoa, joten hän sai kuvan peiton joululahjaksi. Seuraava peitto on jo suunnitteilla, ehkä ei enää isoäidinneliöitä...