Hui hai - Vegaanihai

Paperikurssin isompi työ oli paperimassaveistos, jonka sisällä on tukirakenteena kanaverkko. Verkko peitettiin sanomalehtisuikaleilla ja loppumuotoilu tehtiin paperimassalla. Viimeistely akryylimaaleilla maalaten.

Massaa lisättiin osissa ja välillä työn piti antaa kuivua. Paperimassa kuivuu hitaasti ja se on herkkää kolhuille. Hai pääsi kuivumaan kangaspuiden yläosan päälle, jotta evä ei saisi kolhuja ja alaosa haista kuivuisi.

Valmiin hain pohjan maalasin harmaaksi. Evien kärjet värjäsin esikuvan mustapilkkahain mukaan mustakärkiseksi. Olen ollut onnekas ja nähnyt musta- ja valkopilkkahaita Similanin saaristossa Thaimaassa sukelluksilla.

Pohjamaalin kuivuttua hai sai ylleen liukuvärjätylle siniselle pohjalle isoja keltaisia ja punaisia kukkia. Hain nimeksi tuli Vegaanihai. Tarkoittaen, että se ei syö pinnalla olevia uimareita. Luonnossa mustapilkkahait eivät ole yleensä vaarallisia ihmisille. Tulevaisuudessa voisin tehdä paperimassaveistoksia, sillä verrattuna keramiikkaan paperimassa on paljon armollisempi materiaali.

Lukuvuosi 2015-2016 käynnistyi

Kesällä piti kerätä luonnonmateriaaleja; risuja, sammalta, heinää tms. syksyn Näpsä-kursseja varten. Minulla oli kiireinen kesä, että luonnonmateriaalien keräys keskittyi lähinnä käpyihin ja niistäkin puolet unohtui mökille.

Ensimmäisellä kerralla tehtiin kranssi luonnonmateriaaleista ja pohjana käytettiin pajua. Minun kranssi näyttää tältä:

Tein aluksi kranssinpohjan, kunnes muutin suunnitelmia ja halusin käyttää rukiin olkia. Mielessäni oli pyöreä kranssi, josta sojottaa tähkäpäitä. Oljet olivat kuivia ja niitä pitää liottaa ennen käsittelyä. Tästä syystä pääsin vasta seuraavalla kerralla letittämään märkiä olkia.

Lopputuloksena oli sydämen muotoinen kranssi tähkillä. Haluaisin vielä muokata kranssia, sillä se on liian yksinkertainen.

Olkia käytetään myöhemmin syksyllä, kun tehdään pataluhia.

Muisto läheisestä

Kierrätyspajassa ompelin tyynyn, joka on tehty punaisen huovutetun villatakin takakappaleesta ja etukappaleen osasta. Toinen puoli on isoäidinneliöitä.

 

 Isoäidinneliöt eivät ole minun tekemiäni, vaan kesällä edesmennyt isoanoppini oli virkannut niitä jokusen kymmenen. Sain neliöt itselleni ja yhdistin ne perintölangoilla toisiinsa.

Toiselle puolelle jäi näkyviin ikävä sauma. Se piti saada piiloon ylijääneillä isoäidinneliöillä, mutta se ei näyttänyt tarpeeksi kivalta. Yksi neliö pujahti taskuun.

Neliöiden sijaan virkkasin VMS blogin ohjeen mukaan sydämiä. Elementit näyttivät liian irtonaisilta ja kokonaisuus on rauhaton.

Kirjoin mustalla langalla koristeet toisiinsa yhteen. Ajatuksenani oli kaksi leijaa, jotka seikkailevat tyynyn toisella puolella. Kesällä tyyny matkustaa mökille, isoanopin virkkaaman isoäidinneliöpeiton viereen.

Kirjailija Riikka Ala-Harjaa lainaten: 

"Jäisi ihmisestä jotain jäljelle, jäisi ainakin kuva. Värit jäisivät."

Kierrätysmateriaalit muuttuvat koruiksi vai joksikin muuksi?

Kasvivärjäilyjen jälkeen teemana oli tehdä koruja erilaisista kierrätysmateriaaleista, mutta käsissäni syntyi kaikkea muuta kuin koruja. Kierrätyspaja jatkuu vuoden vaihteen jälkeen virttyneiden villavaatteiden muokkaamisella uusiksi käyttöesineiksi, nyt pitäisi vain ehtiä kirppikselle hamstraamaan muutamia villapaitoja.

Sairaslomallani nostaessa teepannua bambuinen kahva rasahti rikki, onneksi sentään pannu pysyi ehjänä! Nähtävästi meillä on hieman kuiva sisäilma bambukahvoille. Muutamia vuosia sitten olin kokeillut pesukoneessa villapallojen huovuttamista ja ne ovat lojuneet kaapin perällä ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa. Päätin ennakkoluulottomasti Näpsässä yhdistää teepannun ja huopapallot toisiinsa, vaikka todennäköisesti yhdistelmä ei ole kovin käytännöllinen. Kuvassa oleva Oolong-teepakkaus on suosikkiteetäni, sitä on ihana nautiskella kylminä talvi-iltoina. Oolong sijoittuu vihreän ja mustan teen välille, se on vähemmän prosessoitua kuin musta tee, mutta enemmän valmistettua kuin vihreä tee.

Sain kolme metallista greyhoundin päätä esittävää esinettä, joiden alkuperäistä käyttötarkoitusta ei tiedetä. Ne ovat onttoja sisältä ja toinen pääty on hieman kaareva. Porasin esineisiin pienen reiän, johon pujotin avainkaulanauhojen lukitussysteemin. Lisäsin koristeeksi helmiä ja sovittelin myös erilaisia huopapaloja rusetiksi, nauhoiksi. Tuumaustauon jälkeen totesin avaimenperien olevan tarpeeksi näyttäviä ilman hörhelöitä ja purin helmikokeilut pois. Englanninvinttikoira-avaimenperät päätyivät joululahjapakettiin ja käsittääkseni niistä pidettiin kovasti. 

Tapaninpäivänä loin silmukoita Knit pro puikoille ja  -kaapelille. Silmukoiden luonti loppui lyhyeen:

Että suututti! Ihan uusi kaapeli ja heti poikki. Kaapelissa täytyy olla valmistusvika, kun noin helposti antoi periksi. Lähetin valitusviestin maahantuojalle, koska en muista mistä olen kaapelin ostanut. Toivottavasti vastaavat minulle. Mielestäni kaapelin pitäisi kestää hieman enemmän käyttökertoja kuin silmukoiden luomisen verran. Aloitin sitten neulomaan Roosa Nauha Sukkaohjekuvaston Kukkaniitty -sukkia.

Kudonnan opettelua

Vietin vapaapäivän käsityökeskuksella opettelemassa kudontaa. Kudonta tuntui ihan mukavalta, hieman se otti hartioihin ja sormiin. Kudonnassa haasteellisinta oli pitää tiheys tasaisen harvana ja loimet kankaan siirtämisen jälkeen oikealla kireydellä.

Teen vain kaulaliinaan kumpaakin päätyyn raidat, muuten siitä tulee yksivärinen. Ensimmäinen raita on värjätty lupiinilla, sitten tulee marja-aroniaa, kiventieraa ja taas marja-aronialla värjättyä lankaa, kun taas yksivärinen osuus on harmaata lankaa värjättynä sipulilla. Kerran jälkeen voisin jopa kuvitella kutovani myös jotain muuta - maton, laudeliinan?

 En saanut kerralla huivia tehtyä, joten ensi viikolla on tiedossa kudontaa.

Illalla oli vuorossa kierrätyskorupaja. Uuden tekniikan opettelu oli niin väsyttävää ettei luovuuteni kukkinut kierrätyspajassa. Toisaalta olin unohtanut osan keräämäni materiaalin kotiin, mukanani oli vain karttakirja ja kolme nikkelöityä greyhound-korua. Korut varmaan muuttuu avaimenperäksi, karttakirjalle en keksinyt työpajassa käyttöä. Ensi kerralle pitäisi hankkia villavaatteita huovuttamista varten.

Silkkihuivin värjäystä pietaryrtillä

Pietaryrttejä keitetään tunti, jotta väriaine irtoaa veteen.

Ensimmäinen vuoteni Aiku Näpsä –käsityökoulussa käynnistyi luonnonväreillä värjäyksellä. Kesällä kerättiin kasveja, jotka kuivatettiin syksyn keitoksia varten. Näpsän alkaessa käsityökoululaisilla oli kuivattuna mm. pietaryrttiä, sipulia, marja-aroniaa, kiventieraa, maitohorsmaa, vaahteraa, porkkanan naatteja. Värjäysjaksossa värjätään villalankoja ja silkkihuiveja.

Sillkihuivien puretusta alunalla.

Olin tälläkin kerralla mukana lähinnä katseluoppilaana kyynersauvojen ja nostokiellon tähden. Edellisellä kerralla värjäsimme lankoja, mutta nyt oli vuorossa silkkihuivien värjäystä. Valitsin vihreän sävyn, jota saatiin pietaryrtistä. Kasvit porisivat padassa noin tunnin, jonka jälkeen pietaryrtit siivilöidään pois kattilasta. Ennen värjäystä huivi pestään, kuumennetaan asteittain sekä puretetaan alunavedessä. Värjäyspadassa huivi on noin tunnin verran. Langat ja huivit värjätään samalla tavoin, paitsi huiveja täytyy painella pinnan alle keittämisen ajan, ettei huivi värjäänny epätasaisesti.

Silkkihuivien värjäystä pietaryrtillä

Värjäämisen jälkeen huivi huuhdellaan aluksi kuusikymmentä asteisessa vedessä ja sen jälkeen kädenlämpöisessä vedessä. Huuhtelua jatketaan niin kauan kunnes huivista ei enää irtoa väriä. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun värjäsin luonnonväreillä. Suunnittelin jo kokeilevani seuraavana kesänä mökillä värjäystä tuoreista kasveista ja ulkotiloissa, sillä kasveista ja alunasta irtoaa keittäessä vahvat tuoksut.   Löysin myös kauan marinoituneet Kool-Aid-mehujauhepussit, ehkä kokeilen myös niillä värjäämistä. 

Kannattaa vierailla Päivi Hintsasen Coloria - verkkosivustolla. Sivusto kertoo väreistä. Niiden fyysisista ominaisuuksista, historiasta, kulttuurisista yhteyksistä ja lisäksi paneudutaan käytännön asioihin. Mielenkiintoista luettavaa, värienmaailma on paljon monimutkaisempi kuin voisi luulla. Tiesittekö mistä tulee egyptinruskea-nimitys?
 

Ensimmäinen lukuvuosi käynnistyy

Käsityöharrastukseni alkoi n. kahdeksan vuotta sitten neulomisen opettelulla ja seuraavana vuonna vuorossa oli virkkaus. Matkan varrella olen opetellut satunnaisia lankatekniikoita, mutta neulon tai virkkaan lähes päivittäin mm. sukkia, huiveja, villapaitoja, peittoja. Aiku Näpsään lähdin mukaan, koska haluan oppia uusia tekniikoita, kehittää osaamistani. Haluan tutustua myös entistä paremmin suomalaiseen käsityöperinteeseen. Taustani on kuvataiteissa, kansaperinteessä, historiassa ja museologiassa.

Blogissani keskityn lähinnä Näpsä - käsityökoulussa tehtyihin tekniikoihin ja tuotteisiin, mutta saatan myös välillä blogata muistakin käsityö- ja taideaiheista. Ensimmäinen Näpsä-lukuvuosi käynnistyy luonnonväreillä värjäämisellä, joka on seuraavan postauksen aihe.