Ilmapalloja ja liimaa

Vuodenajasta ei olla erehdytty, vaikka vesi-ilmapalloja täyttelin paperikurssin aloittajaiseksi. Muut täyttivät isoja ilmapalloja ihan ilmalla, mutta minä valitsin veden pallojen sisällöksi. Tämän jälkeen pääsin tuorekelmun, liiman ja paperinarun kimppuun. Ilmapalloista tehtiin paperinarupalloja.

Välivaiheista ei ole kuvia, sillä työ oli sen verran sotkuista etten halunnut sotkea puhelinta. Jätin pallot kuivumaan ja seuraavaksi kerraksi pitäisi löytää 12 lampun valosarja. Muut käsityökoululaiset tekivät hieman isompia palloja.

Sitruunahedelmän tuoksuinen kranssi

Aikaisemmin syksyllä sain aikaiseksi pelkän pajurungon luonnonmateriaalikranssia varten. Sen jälkeen pohja on pyörinyt parvekkeella, olohuoneessa, sukulaislasten kädessä ja sille on naurettu kippurassa. Olihan se vähän surkean oloinen.

Syksyn mittaan keräsin lehtikuusen käpyjä kranssia varten. Tänä viikonloppuna vihdoin iski inspiraatio tehdä käpykranssi valmiiksi. Yritin aluksi kiinnittää käpyjä ohueen pohjaan rautalangalla, mutta kärsivällisyys ei riittänyt langan kanssa värkkäämiseen. Päätin lähteä ostamaan kuumaliimatarvikkeita, mutta ostosmatkalla tapasin tutun ja minut houkuteltiin metsään luonnonrauhaan. Metsästä tarttui mukaan vähän aikaa sitten kaadetun siperian- ja palsamipihdan risteytyspuun havuja. Ne ovat paljon pehmeämpiä kuin kuusenhavut ja tuoksu on kuin sitruunahedelmältä. Siperian- ja palsamipihdan risteymäpuu kasvaa kuulemma nopeasti. 

Havuissa on huumaava tuoksu.

Havut kiinnitin kuuliaisesti rautalangalla ja muutamat oksat liimasin kuumaliimalla. Kävyt liimasin havujen päälle, kun sormet eivät kestä rautalankaa. En tiedä kestääkö kuumaliima sääolosuhteita, mutta sambakarnevaaleilla liimaukset ovat tähän mennessä kestäneet jopa sadetta. Lopuksi vein kranssin koristamaan sukuhautaa, koska itselläni ei ole sille käyttöä. Ehkäpä teen vielä styroxkranssipohjaan liimaamalla käpykranssin jouluksi.

Itsepäinen veneenrötkäle

Virpiangervon latvat.

Luonnonmateriaalikurssi jatkui risutöillä. Tutustuttiin aluksi risutöiden tekemiseen pienellä työllä eli risuveneen valmistamisella. Minun työni valmistelu alkoi siitä, että pätkin itseäni pidempien virpiangervo-oksat materiaaliksi. Loput angervot jemmasin isompaa työtä varten, jossa todennäköisesti tarvitaan hieman järeämpiä työkaluja. Risuista syntyi paljon roskaa, joten alkuvalmistelut oli parempi tehdä ulkona. 

Risunippuja venerungoksi.

Pätkimisen jälkeen risuista tehtiin sopivan pituisia nippuja niin, että kummassakin päädyssä oli mukana latvoja. Jälkikäteen hieman harmitti, kun valkeni tämän työvaiheen olevan ensiarvoisen tärkeä veneen siisteyden kannalta. Nimittäin niput kierrettiin ohuella rautalangalla yhteen. Seuraavan kerran täytyy muistaa laittaa rautalankakiinnitykset samaan kohtaan risunippuja ja tehdä kieputuksesta siistin tiukka.

Niput punottiin yhdeksi matoksi rautalangalla, sepä vaati paljon sormivoimia. Matosta olisi pitänyt saada tasainen yhtenäinen tyylikäs risupeite eli tässä työvaiheessa hanskat olisivat olleet pop! Punonta vaatii melkoisesti tilaa ja se olisi ollut parempi tehdä pöydän päällä, eikä puoliksi sylissä.

Käsivoimia vaativa taivutus.

Maton jälkeen toinen pää sidottiin rautalangalla, sitten käsivoimin muotoilemaan veneen kaarevuutta. Angervot ovat jäykkiä itsepäisiä risuja ja ne ei helposti taipunut kaarevaksi. Risut olivat jo hieman liian kuivia, siksipä katkeamisvaaran vuoksi niitä ei uskaltanut painaa kovin lujaa. Sain avustuksella sidottua kummatkin päät kiinni ja hieman taivutettua risuja. Hyvällä tahdolla risutyöstäni on havaittavissa veneenmuoto.  Työni ei ihan ehtinyt valmistua kokonaan ja se on odottanut viimeistelyä parvekkeella. Täytynee kerätä sisua viimeistelläkseni risutyön loppuun.

Isoa risutyötä varten täytynee muistaa ottaa mukaan kunnon hanskat, käyttää hyödyksi risujen ominaista muotoa, sillä ne ovat lähempänä puiden oksia kuin risuja. Virpiangervolla on oksissakin voimakas tuoksu, jonka tähden risutöitä ei voi laittaa sisätiloihin. Pihamaalle voisi tehdä risuteltan, aitaan koristeen, kuitenkin upeaa juurakkoa hyödyntäen. Onneksi tässä on vielä kohtalaisesti aikaa jalostaa ideoita.

Olkinen pannunalunen

Luonnonmateriaali-kurssi jatkui pataluhan merkeissä. Saimme hieman helpotusta pataluhan tekemiseen, kun olkinen runko oli jo valmiina. Aikaisin samana aamuna oljet oli laitettu lämpimään veteen likoamaan kieputusta varten. Tarpeeksi pitkiä tukevia rukiinolkia on kuulemma vaikea saada.

Donitsin päälle ryhdyttiin kieputtamaan 3-4 oljenkortta. Alku oli tietysti haasteellinen, muuten kohtalaisen helppo tehdä. Olkien kiertämiseen, vetämiseen ja nykimiseen sai purkaa patoutuneet voimat, ehkäpä pataluha on ollut entisaikojen ressilelu? Pataluhan vaikeus oli siinä ettei katkonut turhanpäiten rukiinolkia.

Pannunalunen valmistui yhdessä illassa. Tämän pataluha taitanee jäädä kerran elämässä -kokeiluksi. Taidan kohdistaa voimavarani enemmänkin esimerkiksi perinnelankatekniikoihin kuin olkitöihin, mutta oli mukava oppia uusi perinnekäsityö.

Lukuvuosi 2015-2016 käynnistyi

Kesällä piti kerätä luonnonmateriaaleja; risuja, sammalta, heinää tms. syksyn Näpsä-kursseja varten. Minulla oli kiireinen kesä, että luonnonmateriaalien keräys keskittyi lähinnä käpyihin ja niistäkin puolet unohtui mökille.

Ensimmäisellä kerralla tehtiin kranssi luonnonmateriaaleista ja pohjana käytettiin pajua. Minun kranssi näyttää tältä:

Tein aluksi kranssinpohjan, kunnes muutin suunnitelmia ja halusin käyttää rukiin olkia. Mielessäni oli pyöreä kranssi, josta sojottaa tähkäpäitä. Oljet olivat kuivia ja niitä pitää liottaa ennen käsittelyä. Tästä syystä pääsin vasta seuraavalla kerralla letittämään märkiä olkia.

Lopputuloksena oli sydämen muotoinen kranssi tähkillä. Haluaisin vielä muokata kranssia, sillä se on liian yksinkertainen.

Olkia käytetään myöhemmin syksyllä, kun tehdään pataluhia.

1. vuosi lopussa

Näpsä loppui viime viikolla ja ensimmäinen vuosi meni hujauksessa. Vuosi alkoi kasvivärjäyksellä, sitten oli vuorossa kierrätyspaja ja lopuksi nahkatyökurssi. Mielenkiintoisia asioita oli kasvivärjäys ja nahkatyökurssi, molempia voisi kokeilla myöhemmin uudestaan. Kierrätysmateriaalista tehtyjä käsitöitä tulee varmaan tehtyä silloin, kun sopiva inspiraatio iskee. Kierrätysmateriaaleista uuden tuotteen luominen vaatii paljon aikaa ja pohdintaa, jotta käsitöistä tulisi kauniita ja viimeisteltyjä.

Sydämiä rakkaalle koiralle

Viimeisenä työnä Näpsässä valmistui koiran nahkapanta. Panta onnistui ihan hyvin ensimmäiseksi nahkatyöksi. Muutamia asioita olisi voinut tehdä toisin, mutta seuraavalla kerralla sitten. Pannan valmistumisen lisäksi korjattiin yhdessä opettajan kanssa laukku, josta oli kiinnityslenkki mennyt poikki. Saan taas käyttää lempilaukkuani :)

Ensi viikolla on tiedossa Näpsä käsityökoulun 45v.-juhlat ja oppilastyönäyttely aukeaa, jossa on nähtävillä minunkin käsitöitä.

Nahkatyökurssin satoa

Pahvikaavan leikkausta

Kevään viimeisenä valinnaisena kurssina valitsin toisessa Taitokeskuksessa olevan parkkinahkatyökurssin. Kurssilla piti tehdä nahkalaukku, johon minulla oli jo hyvät suunnitelmat. Valitettavasti alkukurssi meni ohitse monien poissaolojen tähden ja lopulta laukku vaihtui vinttikoirapannaksi. 

Aluksi mitattiin koiran kaulanympärys. Pannan tehtiin mittojen mukaan ja leikattiin pahvista. Kaavaan piti muistaa jättää metallirenkuloille kiinnitysvarat. Ne on kuvassa taitettu kaavan alle piiloon. 

Parkkinahalle piirretään kaavan ääriviivat naskalilla

Pahvikaavojen jälkeen oli parkkinahkavuodan leikkauksen aika. Naskalilla piirrettiin viivat kaavojen mukaan. Parkkinahkaan jää kaikki jäljet näkyviin, joten piti olla tosi tarkkana piirtämisen kanssa. Seuraavaksi oli tiedossa leikkausta mattopuukolla. Minulla ei ollut käsivoimia leikata nahkaa kerralla läpi, joten piti leikata muutaman kerran samasta kohdasta. Omien sormien lisäksi piti varoa ettei puukko lipsahda vuodan pinnalla väärään kohtaan. Maltti oli valttia!

Ompelussa tarvittavia välineitä

 Pannassa on myös alusnahka, joka on pehmeää poroa. Se oli helpompi leikata saksilla oikeanlaiseksi kappaleeksi. Leikkauksen jälkeen värjäsin parkkinahan kuviot punaisella ja taustan mustalla. Tein pantaan sydämet maitoliiman avulla, joka haisi aika eksoottiselta. Värjäyksen jälkeen alusnahkaan ja päällysnahkaan tehtiin reiät, jotta ompelu sujuisi paremmin. Ompelu tapahtuu kahden neulan, naskalin ja Leathermanin avulla. Sormet ei ole vielä tottunut ompelemaan näin kovaa materiaalia. Peukalot ja etusormet ovat jo kosteusarkoja, kun lankaa saa vetää tosissaan.