Sitruunahedelmän tuoksuinen kranssi

Aikaisemmin syksyllä sain aikaiseksi pelkän pajurungon luonnonmateriaalikranssia varten. Sen jälkeen pohja on pyörinyt parvekkeella, olohuoneessa, sukulaislasten kädessä ja sille on naurettu kippurassa. Olihan se vähän surkean oloinen.

Syksyn mittaan keräsin lehtikuusen käpyjä kranssia varten. Tänä viikonloppuna vihdoin iski inspiraatio tehdä käpykranssi valmiiksi. Yritin aluksi kiinnittää käpyjä ohueen pohjaan rautalangalla, mutta kärsivällisyys ei riittänyt langan kanssa värkkäämiseen. Päätin lähteä ostamaan kuumaliimatarvikkeita, mutta ostosmatkalla tapasin tutun ja minut houkuteltiin metsään luonnonrauhaan. Metsästä tarttui mukaan vähän aikaa sitten kaadetun siperian- ja palsamipihdan risteytyspuun havuja. Ne ovat paljon pehmeämpiä kuin kuusenhavut ja tuoksu on kuin sitruunahedelmältä. Siperian- ja palsamipihdan risteymäpuu kasvaa kuulemma nopeasti. 

Havuissa on huumaava tuoksu.

Havut kiinnitin kuuliaisesti rautalangalla ja muutamat oksat liimasin kuumaliimalla. Kävyt liimasin havujen päälle, kun sormet eivät kestä rautalankaa. En tiedä kestääkö kuumaliima sääolosuhteita, mutta sambakarnevaaleilla liimaukset ovat tähän mennessä kestäneet jopa sadetta. Lopuksi vein kranssin koristamaan sukuhautaa, koska itselläni ei ole sille käyttöä. Ehkäpä teen vielä styroxkranssipohjaan liimaamalla käpykranssin jouluksi.

Itsepäinen veneenrötkäle

Virpiangervon latvat.

Luonnonmateriaalikurssi jatkui risutöillä. Tutustuttiin aluksi risutöiden tekemiseen pienellä työllä eli risuveneen valmistamisella. Minun työni valmistelu alkoi siitä, että pätkin itseäni pidempien virpiangervo-oksat materiaaliksi. Loput angervot jemmasin isompaa työtä varten, jossa todennäköisesti tarvitaan hieman järeämpiä työkaluja. Risuista syntyi paljon roskaa, joten alkuvalmistelut oli parempi tehdä ulkona. 

Risunippuja venerungoksi.

Pätkimisen jälkeen risuista tehtiin sopivan pituisia nippuja niin, että kummassakin päädyssä oli mukana latvoja. Jälkikäteen hieman harmitti, kun valkeni tämän työvaiheen olevan ensiarvoisen tärkeä veneen siisteyden kannalta. Nimittäin niput kierrettiin ohuella rautalangalla yhteen. Seuraavan kerran täytyy muistaa laittaa rautalankakiinnitykset samaan kohtaan risunippuja ja tehdä kieputuksesta siistin tiukka.

Niput punottiin yhdeksi matoksi rautalangalla, sepä vaati paljon sormivoimia. Matosta olisi pitänyt saada tasainen yhtenäinen tyylikäs risupeite eli tässä työvaiheessa hanskat olisivat olleet pop! Punonta vaatii melkoisesti tilaa ja se olisi ollut parempi tehdä pöydän päällä, eikä puoliksi sylissä.

Käsivoimia vaativa taivutus.

Maton jälkeen toinen pää sidottiin rautalangalla, sitten käsivoimin muotoilemaan veneen kaarevuutta. Angervot ovat jäykkiä itsepäisiä risuja ja ne ei helposti taipunut kaarevaksi. Risut olivat jo hieman liian kuivia, siksipä katkeamisvaaran vuoksi niitä ei uskaltanut painaa kovin lujaa. Sain avustuksella sidottua kummatkin päät kiinni ja hieman taivutettua risuja. Hyvällä tahdolla risutyöstäni on havaittavissa veneenmuoto.  Työni ei ihan ehtinyt valmistua kokonaan ja se on odottanut viimeistelyä parvekkeella. Täytynee kerätä sisua viimeistelläkseni risutyön loppuun.

Isoa risutyötä varten täytynee muistaa ottaa mukaan kunnon hanskat, käyttää hyödyksi risujen ominaista muotoa, sillä ne ovat lähempänä puiden oksia kuin risuja. Virpiangervolla on oksissakin voimakas tuoksu, jonka tähden risutöitä ei voi laittaa sisätiloihin. Pihamaalle voisi tehdä risuteltan, aitaan koristeen, kuitenkin upeaa juurakkoa hyödyntäen. Onneksi tässä on vielä kohtalaisesti aikaa jalostaa ideoita.